Latest News

blogi 10.7.2023

Elokuun alussa 4.-6.8.2023 Wanhassa Veteraanissa Haminassa tapahtuu jotain erityisen ainutlaatuista ensimmäisen ja ehkä viimeisen kerran. Silloin Suez-veteraanit 50 vuoden takaa YK:n palokunnasta ja YK:n suomalaisesta valvontajoukosta, YKSV 1:stä kokoontuvat Haminaan tässä laajuudessa todella ainakin ensimmäisen kerran.

SUEZ 50 -tapahtumaan on ladattu vain mahdollisuuksia; se on jo varmaa, että juhla kotiolot voittaa. Miten paljon voittaa ja kuinka, sitä ei tiedä vielä kukaan. SUEZ 50 – kokoontumista ei etukäteen voi harjoitella.

Haminaan on kutsuttu ja tässä vielä kerran kutsutaan siis kaksi rauhanturvapataljoonaa: Kyproksen palokunta noin 200 miestä ja YKSV 1 noin 600 miestä, kaikki läheisineen ja myös jo edesmenneitten Suez-veteraanien omaiset muistelemaan menneitä!

Se on selvä, että määrävahvuuksista ei ole enää tietoakaan. Osa joukosta istuu jo tukevasti aitiopaikoilla pilvenreunoilla, osa ei enää jaksa tai pääse nyt lähtemään, osa ei ole edes kuullut koko jutusta. Ajan tasalla olevia yhteystietoluetteloja ei ole missään, minne kutsuja lähetellä.

Vielä tolpillaan olevien 1973-74 Suez-miesten ikä osuu valtaosaltaan 70 – 85 vuoden haarukkaan. Heistä Haminaan on tulostaan ilmoittanut nyt noin 110 Nobel-rauhanpalkittua krihaveteraania! Viimetipan päivän kunto ratkaisee, montako heistä lopulta Haminaan pääsee. Kun sanon sata miestä ja lähes saman verran heidän läheisiä, omaisia ja muita asiasta kiinnostuneita tulee, niin luku ei paljon heitä – ainakaan alakanttiin! Ylärajaa ei yritetä edes arvailla.

Siis 50 vuoden takaa tuossa iässä tuollainen määrä, sata miestä, on tulossa ympäri maan, niin jokuhan siinä vetää? Se joku on rauhanturvaajien aseveljeys, yhteinen palveluskokemus kaukana kotoa, jopa tiukoissa paikoissa. Ja niitähän Suezilla riitti. Olihan siellä tietysti välillä hauskaakin, ainakin mukavaa palveluskavereiden kanssa. Kaikkinensa kokemus yhdessä olosta, yhdessä selviämisestä kiehtoo. Niistä on kiva rupatella – kerran vielä!

Osa edellä mainituista Suez-veteraaneista on pitänyt yhteyttä ja kokoontunut pienemmissä ryhmissä, joukkueissa ja omissa porukoissaan. Mutta osalle tapahtuma on ensimmäinen ja uskallan sanoa myös ainutkertainen!

Itse asiassa SUEZ 50 -tapahtuman parasta antia ja ohjelmaa on Suez-veteraanien toistensa tapaaminen, kuulumisten, kokemusten ja yleensäkin ajatusten vaihtaminen. Se on sanalla sanoen vertaistukea. Se on parasta, mitä palvelusveljet voivat toisilleen vuosien takaa antaa. Haminassa ei tarvitse olla ajatuksinensa, muistoinensa yksin.

Jos rauhanturvapalvelusta on jäänyt jotain, mitä tahansa hampaankoloon, mielen sopukoihin, niillä peikoilla on, pahus soikoon, tapana vanhemmiten yhä hankalammaksi käydä. Parasta lääkettä pöpöille onkin päästä niistä juttelemaan samat asiat kokeneiden kanssa. Muuta troppia ei välttämättä tarvitakaan. Vertaistuella tallotaan pahat ajatukset lopullisesti Suezin ja Siinain hiekkaan. Tai ei päästetä niitä sieltä edes päätään nostamaan.

Suomen Rauhanturvaajaliitto ja sen vertaistuki ovat vahvasti mukana SUEZ 50 -tapahtumassa Haminassa. Se ei välttämättä näy ulospäin. Se on tapahtumassa sisällä sinällään, puitteina, olosuhteina mahdollisuuksina. Mitään ei tyrkytetä. Keskustelukavereita kyllä löytyy, jos siltä tuntuu.

SUEZ 50 on kolmen päivän ohjelmasetti. Tulopäivä perjantai ja lähtöpäivä sunnuntai antavat aikaa muistelemiseen. Niiden välissä lauantai 5.8. on tapahtumarikkain ja järjestetyn ohjelman osalta kaikkein antoisin. Siihen pitää kaikkien Haminaan tulevien osallistua ja siihen annetaan myös mahdollisuus kaikille asiasta kiinnostuneille palvelusajasta ja paikasta riippumatta. Heitäkin on tulossa.

Pukukoodisuositus tapahtumaan, sinibaretti, tumma puku ja kunniamerkit, on asetettu vain pääosan esittäjille Suez-veteraaneille lauantain pienimuotoisen paraatiosuuden ja pääjuhlan ajaksi.

Miksi tumma puku?

Yksinkertaisesti siksi, että SUEZ 50 -tapahtuman pääosanesittäjät erottuvat kesäjuhlan muusta väestä. Ajatelkaapa kolmijonossa ja tahdissa marssivan YK-veteraaniosaston näyttävyyttä yhtenäisessä asussa! Siitä pitää valokuva ottaa.

Tietysti marssimaan ilman muuta pääsevät 1973-74 Suez-veteraanit haluamassaan asussa. Mutta juhlan järjestelytoimikunnan puheenjohtajana minä laitan heidät tummapukuosaston perään omaksi, mielellään sinibarettipäiseksi jälkipään varmistusosastoksi. Samassa ryhmityksessä edetään myös Rauhanturvaajien marssin tahdittamana pääjuhlan salin etuosaan viimeisenä, yhtenäisenä koottuna joukkona. Liikuntarajoitteiset vieraat on huomioitu. Juhla on meitä varten.

SUEZ 50 -ohjelma ja muut tiedot löytyvät netistä näiltä sivuilta haulla Suez50. Ja Suez-veteraanien kannattaa edelleen ilmoittautua, niin ehdimme vaikkapa nimilapun kirjoittaa etukäteen. Siis laita viesti tulostasi: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Vielä muistutus, että kirja Sodasta rauhaan Suezilla - YK:n suomalaisen valvontajoukon alku ja ankeus 1973-1974 on aikataulussaan valmistumassa SUEZ 50 -juhlaan. Tiedotamme tilanteesta, kun homma varmistuu.

Tervetuloa!

TERHO AHONEN

SUEZ 50 -järjestelytoimikunnan puheenjohtaja

Salpalinja itärajan ajankohtainen varmuusvara

Wanha Veteraani tekee myös sotiemme veteraanien perinnetyötä. Sen jos minkä monumentti on Salpalinja. Siitä seuraavassa:

Viimeisten viikkojen aikana varsin paljon julkisuutta saaneet Venäjän joukkojen Ukrainaan aloittaman ”Wagner-linjan” panssariesteet ovat lähinnä huvittaneet asiantuntijoita. Vain noin 300 kilon painoisista ja 90 senttiä korkeista betonitetroista, ”puutarhakoristeista”, maanpintaan asetellut panssariesteet työntyvät kuivalla kelillä vaikkapa Ladoilla (henkilöauto) syrjään. Panssareita ne eivät pidättele millään kelillä. Nyt viimeksi otsikoidaan Venäjän linnoittamisesta Krimillä.

Salpalinja on vedetty vertailuna mukaan jo useammassa mediajutussa aivan toisen luokan esteenä. Salpalinjan, varsinkin panssariesteiden tehoa on pidetty ammattipiireissä ajastaan jääneenä. Mutta onko Salpalinja kokonaan aikansa elänyt?

Seuraava pohdiskelu ei paljasta mitään sellaista, jota valvontakomission vaatimuksesta ei Neuvostoliitolla / Venäjällä olisi ollut jo tiedossa syyskuun lopulta 1944 lähtien. Silloinhan kaikki Salpalinjaan liittyvät asiakirjat, kartat ja piirustukset piti luovuttaa valvontakomissiolle. Ja tekihän se ainakin kaksi retkeä Salpalinjaan. Niillä punaupseerit visusti kirjasivat ylös näkemänsä tulevia tarpeita varten. Ja mitäs ne tarpeet olisivat olleet muita kuin Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen sujuvuutta palvelevia maastotietoja.

Ja niin kuin tiedämme, sitä hyökkäystä vielä näihin päiviin mennessä ei ole tullut. Olisivatkohan saatu linnoitusaineisto ja tiedustelut osasyynä asiaan?

Linnoittamisen, joukkojen ja aseiden suojan tarve ei ole hävinnyt nykysodissakaan mihinkään.

Puolustusvoimat perusteli taannoin Salpalinjasta luopumistaan sillä, että nykysodissa ei synny maarintamia. Sota on liikkuvaa ja sitä käydään ilmasta käsin lentokonein, ohjuksin ja viimeisenä ”villityksenä” droonein. Mutta kyllä tuolla Ukrainassa näkyy maajoukkojakin olevan vaikka millä mitalla. Ne liikkuvat maanpinnassa. Ja kyllä kai suojautuminen, kaivautuminen kuuluu nykyajankin jalkaväkisotilaan pitkän iän salaisuuteen?

Salpalinja on yhä paikoillaan. Kivieste 225 kilometrin matkalla on muutamien satojen metrien pätkiä viljelyksillä ja teiden aukkoja lukuun ottamatta pystyssä. Salpalinjan teräsbetonikorsut, Kuusamoon rakennettuja 32 teräsbetonikorsua ja yhtä E 18 tielinjauksen alle jäänyttä Virolahden korsua lukuun ottamatta, ovat yhä paikoillaan. Edelliset räjäytti Neuvostoliitto miehittäessään Kuusamoa laittomasti syksyllä 1944 aseleposopimuksen ja välirauhan jälkeen. Jälkimmäisen posautti moottoritien alta YIT!

Salpalinjan korsuihin valettu betoni ”kovettuu” sata vuotta; se siis vahvistuu vielä parikymmentä vuotta! Salpalinjahan on nykyisin yksityistä omaisuutta, pois lukien kuntien ja valtion maat. Tietysti tarvittaessa ”sotatilalakeja” varmaan löytyy nopeastikin palauttamaan rakenteet valtion käyttöön.

Kahdessa viikossa puolustusvalmis

Yli-ikäisenä reserviupseerina ja etulinjan toiveajattelijana puheitani voidaan tietenkin pitää katteettomina. Mutta sanon silti:

Salpalinjan rakenteet ovat otettavissa parin viikon työllä puolustuskäyttöön. Linnoituksella on edelleen jonkinlainen hyökkääjän toimintoja ohjaava, suuntaava vaikutus. Mutta aivan varmasti Salpalinjalla on vähintään suoja-arvo vihollisen maahyökkäyksiä vastaan!

Suomen itärajalla Salpalinja on yhä puolustuksellisesti parhaassa mahdollisessa maastossa ja paikassa. Sen paremmin sitä eivät nykyupseeritkaan voisi maastoon sijoittaa. Tämän olen kuullut monen ammattiupseerin suusta.

Tilanne vain on nyt se, että meillä sattuu olemaan itärajalla valmiiksi sijoitettu, kestolaitteiden osalta rakennettu ja kaivantojenkin osalta vain puhdistuskaivuja ja puuston raivauksia vajaa valmis puolustusasema. Sen käyttöönottamiseen ei tarvita kuin miehiä, lapioita, moottorisahoja ja teiden aukkojen sulkemiseen kaivinkoneita.

Kallioon louhitut kaivannot, tst- ja yhdyshaudat vaativat vain pientä pensaston raivausta ja siivousta.

Puutavaraa, kakkosnelosta ja lautaa, tarvitaan teräsbetonikorsujen majoitustilojen sisustamiseen, lavereiden rakentamiseen. Rautakaupasta saa vaikkapa Upo-kamiinoita korsun lämmityslaitteeksi (minulla on koeteltua kokemusta, toimii). Hätätilassa telttakamiinakin poistaa kosteutta ja tuo lämpöä.

Soveltuu nykytaisteluun nykyasein

Korsuaseita ei enää ole. Nykyiset kevyet konekiväärit soveltuvat sellaisenaan linnoitteisiin.

Salpalinjan teräsbetonisissa asekorsuissa on noin 300 paikkaa konekiväärille, joista nykyisillä jalkaväen konekivääreillä pystyy ampumaan. Lisäksi panssarintorjuntatykkien tuliasemat teräsbetonikorsuissa, noin 50 kappaletta, soveltuvat samoin konekiväärin tuliasemiksi. Ampumisen epämukavuus korvautuu hyvällä suojalla, puusta voi tarvittaessa rakentaa apujalustaa aseelle.

Maahan kaivetut taistelu- ja yhteyshaudat sekä panssarikaivantoesteet vaativat puuston raivausta ja pohjalle kaatuneen maan tai karikkeen poistamista, kaivannon syventämistä.

Lähes valmiit taisteluasemat ja ampumasyvennykset antavat hyvän suojan yksittäisen taistelijan tulitoiminnalle rynnäkkökiväärillä. Sen tulinopeus ja tehokkuus ovat jotain muuta, kuin viime sotien aikaisilla kivääreillä.

Ampuma-alojen raivaus moottorisahoin tai hakkuukonein ei ole iso homma. Samalla syntyy murroste eteen.

Nykyajan panssaritorjunta-aseet taas soveltuvat linnoituksessa avoasema-ammuntaan siinä, missä tahansa muussakin taisteluasemassa.

Kiviesteillä on maastossa ainakin ohjaava ja joka tapauksessa hidastava vaikutus. Umpimetsiin ja soille hyökkääjä tuskin menee.

Kenttätykistön toiminta on sellaisenaan käyttökelpoista linnoitustaisteluun.

Lisätehoa ennaltaehkäisevälle pelotteelle  

Salpalinja ei ratkaise tietenkään yksin mitään. Se on valmis olemassa oleva rakennelma siellä missä pitääkin. Salpalinjaa olisi viisasta käyttää soveltuvin osin nykyarmeijamme hyväksi ja ennen kaikkea suojaksi. Ihmettelisin, jos ei käytettäisi.

Eihän vanha ole kelvotonta vain iän takia, jos se toimii. Esimerkiksi Haminan 1700-luvun linnoituksen vallit oli piirretty viime sotien Salpalinjan Hamina-Taavetti -linjan ”eteentyönnetyiksi” panssariesteiksi kaupungin kohdalla Rantatien suunnassa. Haminan linnoituksen vallit ohjaavat tarvittaessa vieläkin vihollisliikennettä puolustajan kannalta sopiviin torjuntakapeikkoihin!

Edelleenkin korostan sitä, että Salpalinja on soveltuvin osin helposti ja nopeasti otettavissa itärajan puolustuksemme vahvistukseksi ja lisäsuojaksi. Kun se kerran on jo olemassa, hulluahan olisi, jos sen rakennelmien suoja- ja käyttöarvoa ei varauduttaisi käyttämään.

On syytä uskoa, että Salpalinja, Suomen puolustusvoimat ja Nato nojaavat vielä toisiinsa. Ne yhdessä muodostavat sellaisen ennaltaehkäisevän pelotteen, jota itänaapurimme meidän ajattelumme vastainen ”käyttöjärjestelmä” ei rohkene uhmata!

Salpalinja on ajankohtainen itärajamme varmuusvara! Museovirastollakaan ei luulisi olevan tähän mitään sanomista; ennaltaehkäisevänä pelotteena Salpalinja ei museaalisestikaan tuhoudu!

TERHO AHONEN

Blogi 18.2.2023

Elokuun alussa 2018 avattu Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanha Veteraani Haminassa, Kadettikoulunkatu 7:ssä ei ole vielä täysin valmis. Hyvä niin. Täydellinen valmistuminenhan olisi samalla kaiken kehityksen pysähtymisen alku ja juuri. Siksi sen ei pidä koskaan täysin valmiiksi tullakaan! Silti Wanha Veteraani on ainutkertainen, jo toimiva ja edelleen kehittyvä erilainen ja kiinnostavan vetovoimainen museopaketti.

Wanha Veteraania voi hyvällä syyllä sanoa noin viiden vuoden kovan vapaaehtoistyön jäljiltä suorastaan kokoavaksi voimaksi.

Wanha Veteraani on Suomen rauhanturvaamisen historian laajasti kattava ainoa museo. Se on koonnut ja kokoaa suomalaiset rauhanturvaajat muistelemaan historiayhteyttään osana maailman rauhan rakentamista. Se on koonnut ja kokoaa rauhanturvaaja- ja kriisinhallintaveteraanit ”aseveljinä” yhteen muistelemaan yhdessä tekemisen voimaa eri operaatioissa ja erilaisissa kokonaisuutta palvelevissa organisaation osissa, ryhminä, joukkueina, komppanioina ja pataljoonina. Camp Hamina -tukikohta on 40-vuodepaikkoineen, saunoineen ja messineen rakennettu myös heitä varten.

Edellä mainitusta hulppein hanke on SUEZ 50 -tapahtuma ensi elokuun alussa Haminassa. Uskoo, ken tahtoo, siitä tulee monelle puoli vuosisataa sitten palvelleelle Suezin YK-veteraanille ikimuistoinen, silmät kostuttava asevelitapahtuma.

Ensimmäiset ilmoittautumiset SUEZ 50 -tapahtumaan lupaavat hyvää. Kuvaavaa on yhden rauhanturvaveteraanin vastaus yleiseen kuulutuskutsuun: tuon mukanani kahdeksan läheistäni katsomaan ja tuntemaan, missä heidän pappansa oli ja keiden kanssa! Siihen tuntemukseen sekoittuu aivan varmasti myös ripaus ylpeyttä isäinsä teoista. Ja se on tarkoituskin!

Tällä sivustolla löytyy kaikki välttämätön tieto, klikkaa: SUEZ 50 -tapahtumasta.

Edelleen Wanha Veteraani on kokoava voima Suomen maanpuolustusperinteen vaihtuvien teemanäyttelyjen toteuttajana ja alueellisen Sotien 1939 – 1945 Etelä-Kymenlaakson perinneyhdistyksen toiminnan kotipesänä. Näin Wanha Veteraani kantaa osaansa Suomen sotiemme veteraanien kunnian ja heidän Suomen olemassa olon turvanneen työn vaalijana. Ilman sotiemme veteraanien taistelua tätäkään kirjoitusta ei olisi, ei edes kyrillisin kirjaimin. Tämä auttaa meitä ymmärtämään Ukrainan kansan taistelua olemassaolostaan.

Wanha Veteraani pyrkii olemaan kokoava voima tulevan kesän ”Vapaussota 1918 - itsenäisen Suomen kohtalonhetket kapinasta kansanvaltaan” -näyttelyn sanomassa.

Vaihtuva näyttely perustuu majuri Ville-Veikko Kirvesmiehen aineistoltaan Suomen laajimpaan kokoelmaan. Näyttelyn viesti 105 vuoden takaisista ajoista on neutraali, puolueeton näkökulma. Se ehkä vielä sattuu, mutta ei enää tapa, niin kuin 1918 tapahtui. Näyttelyaineiston kerääjän äidin suku oli valkoinen ja isän suku punainen. Siinä tilanteessa ei voi olla puolueellinen. Olisiko vihdoin aika lopettaa 105 vuoden takainen epäluulo ja ottaa monelle vielä arka aihe historiana ja olla tyytyväinen, mitä meillä nyt on.

Wanhan Veteraanin työ on päässyt hyvään vakiintuneeseen vauhtiin. En malta olla palauttamatta mieliin vajaat viisi vuotta sitten kirjoittamaani kahta ensimmäistä tämän sivuston blogia, lue linkeistä. Silloin puhuin tulevaisuudesta, edellä kirjoitin jo toteutuneesta. Ainakin itselle syntyy hyvä mieli: kirjoitukset viisi vuotta sitten ja nyt ovat sisällöltään hämmästyttävän yhteneviä. Suunnitelmat ja toteuma ovat varsin hyvin kohdanneet toisensa!

Linkit:

Nerokas isku markkinarakoon

Isänmaan ja rauhan asialla kotona ja maailmalla

TERHO AHONEN

blogi 16.6.2022

Viime heinäkuussa (2021) edellisessä blogissani (lue sekin) hehkutin Wanhan Veteraanin kokonaisvaltaista matkailumahdollisuutta. Siis sitä, että Wanha Veteraani on ainutkertainen museonähtävyys, messiravintola ja majoitustukikohta saunoineen yhdessä ja samassa rauhanturva- ja sotilasmiljööpaketissa. Ja vielä pienen, idyllisen ympyräkaupunki Haminan keskusta on lyhyen kävelymatkan päässä.

Nyt kaikki tuo on totta ja käytössä. Wanha Veteraani on asiakkaille valmiiksi tehty varma valinta Haminassa.

Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanha Veteraani on yli viiden vuoden uurastuksen ja 2.8.2018 pidettyjen avajaisten jälkeen jo nyt jotakuinkin alkuperäisen idean mukaisessa mallissa. Oikeastaan vain rauhanturva- / kriisinhallintajoukkojen majoitustukikohdan suojamuuri on tekemättä. Sekin on jo suunnittelun alla.

Ja totta kai kaikkea jo olevaa voi aina viilata ja parannella, ja niin tietysti teemmekin.

Uusin lisä rauhanturva- ja museomiljööseen on piakkoin virallisesti paljastettava palveluksessa menehtyneiden kriha-veteraanien muistokivi. Salpalinjan estekivi saa kylkeensä asiasta kertovan laatan.

Salpalinjan kivi kyseisessä tehtävässä on hieno idea (minä en sitä hoksannut, vaikka kiven hankkimistehtävän sainkin). Kivessä porausjälkineen Suomen vankka maanpuolustustahto ja työ sekä maanpuolustuksen perinne huokuvat henkistä sanomaansa, joka loi meille suomalaisille mahdollisuuden osallistua rauhan turvaamiseen myös muualla maailmassa.

Ja olihan suomalaisten ensimmäisessä rauhanturvaoperaatiossa Suezilla 1956-1957 kantavina voimina mukana paljon sotiemme veteraaneja. Heistä kaksi oli Mannerheim-ristin ritareita, Paavo Suoranta ja kyseistä operaatiota YK:n päämajassa valmistelemassa ollut kenraali A.E. Martola, sittemmin Kyproksen YK-joukkojen komentaja.

Myös kenraali Ensio Siilasvuo oli sotiemme veteraani ja osallistui Suezin ensimmäiseenkin operaatioon silloin majurin arvossa YKSK2:n komppanianpäällikkönä. Siilasvuo oli UNEF II:n komentajana Suezilla ollessaan 1970-luvulla yksi tunnetuimmista suomalaisista ulkomailla.

Muistokivi nimensä mukaisesti muistuttaa rauhanturvaamisen vähälle huomiolle jääneistä uhreista ja myös noissa tehtävissä saaduista läpielämän mukana kulkevista vammoista, niin fyysisistä kuin henkisistäkin. Rauhanturvaamisesta kertovassa museossa vieraileville muistokivi on paikka hetkeksi hiljentyä ja kenties laskea kukat tai sytyttää kynttilä niille kriha-veljillemme, jotka eivät enää joukossamme ole. Niin ristiriitaista kuin se onkin, rauhanturvaaminen on myös tappioille altista kovaa ja vaarallistakin työtä.

Camp Haminaksi nimetty toiminnallinen majoitustukikohta, sen messi ja sauna sekä sitä ”vartioimassa” oleva Ensio-Pasi, panssaroitu miehistönkuljetusajoneuvo, ovat suurimpina museoesineinä saaneet osakseen kiinnostusta ja matkailukäyttöä.

Tukikohta palveluineen, kuten museommekin, on tarkoitettu kaikelle kansalle. Silti ilolla on sanottava, että juuri rauhanturva- ja kriisinhallintehtävissä palvelleet ”aseveliryhmät” ovat jo paikan löytäneet, niin kuin ennakoimmekin. Varauksia on kivasti, mutta vielä mahtuu tällekin kesälle ja tietysti vielä syksylle. Wanha Veteraani palvelee majoittujia ja ryhmiä myös läpi talven.

* * *

Haminan matkailukesän lippulaiva on neljän vuoden tauon jälkeen järjestettävä sotilasmusiikkitapahtuma Hamina Tattoo. Se iskee nyt myös suoraan Wanhan Veteraanin ytimeen, sen pihaan. Tattoon Bastion jazz -iltakonsertit 12.-16. heinäkuuta pidetään Wanhan Veteraanin pihaan pystytettävällä esiintymisareenalla. Esiintyjinä ovat Suomen huippua edustavat jazz-muusikot.

Hamina Tattoo onkin tähän mennessä Wanhan Veteraanin ehdottomasti suurin näyteikkuna suuren yleisön suuntaan. Mikään tiedotus tai mainonta ei pure koskaan paremmin kuin ihmisten omakohtainen paikalla käynti. Vaikka tattoovieraat eivät kenties vielä tällä Hamina-käynnillä ehdi tutustua Wanhan Veteraanin museosisältöihin, Rauhaturvaamisen perusnäyttelyyn ja tämän kesän vaihtuvaan Suomen laivasto sodassa -näyttelyyn, jää konserteista ja iltaelämästä varmasti vähintäänkin vesileima takaraivoon tulevia vierailuja varten.

* * *

Vielä muutama sana Salpalinjasta. Vaikka viime vuonna kirjoittamani yli 600-sivuinen Salpalinja – Suomen suoja -kirja ei ole Wanhan Veteraanin tilaustyö, se kuitenkin kauttani liippaa läheltä monessa mielessä. Kirja on tietenkin osa sitä maanpuolustusperinteen esillä pitämistä ja olemassa olevan tiedon kokoamista, jota Wanha Veteraani myös veteraanityön perinnekeskuksena tekee.

Idean Salpalinja-kirjan tarpeesta WSOY-konserniin kuuluvalle Readme.fi -kustantajalle antoi Wanhan Veteraanin kenttäkaupan kirjaosaston ylläpitäjä, Salpakirja Oy:n omistaja Marko Koskiaho Haminasta. Minun nimeni tietämättäni kustantajalle mahdollisena kirjan kirjoittajana antoi tietokirjailija ja päätoimittaja Kari Kallonen Raumalta. Hänen kanssaan olin tekemisissä Wanhan Veteraanin tiedotustehtäviin liittyen vuonna 2019. Kallonen on tunnettu erityisesti Lauri Törni -kirjoistaan ja hän oli WV:n näyttelyseminaareissa kahteenkin kertaan puhumassa Törnistä.

Eli ilman Wanhan Veteraanin yhteyksiä minä tuskin olisin Salpalinja-kirjaa päässyt tekemään. Joka tapauksessa kirjan ensimmäinen painos on loppuun myyty ja toinen on nyt kaupoissa. Kirjaa saa tietysti myös Wanhasta Veteraanista; kun olen paikalla ilman muuta myös omistuskirjoituksin.

Tervetuloa Haminaan, Hamina Tattooseen ja erityisesti Wanhaan Veteraaniin!

TERHO AHONEN