Isänmaallisuutta ei ole vara menettää

Blogi 15.12.2018

Isänmaallisuudesta ei Suomessa tohdita puhua osana suomalaista elämää. Se oli varsinkin kylmän sodan vuosina pahasti pannassa. Mutta onko vieläkin, ja ymmärretäänkö isänmaallisuus tahallaan väärin ja annetaanko sen yksinoikeudet vain pienen pientä kansanosaa edustaville ääriliikkeille? Tähän Sofi Oksasen itsenäisyyspäivänä 2018 Helsingin Sanomissa julkaistuun pohdintaan tarttui Wanhan Veteraanin näyttelypäällikkö Ismo Flink!

Luettuani kirjailija Sofi Oksasen Helsingin Sanomissa itsenäisyyspäivänä 6.12.2018 julkaistun isänmaallisuutta Suomessa käsittelevän esseen en voinut kuin myöntää, miten oikeassa hän oli monessa kohtaa pohdiskelevassa kirjoituksessaan – valitettavasti!

Virolaiset juuret omaava kirjailija vertaa Suomen isänmaallisuutta Viroon. Siellä kyse on hänen mukaansa kaikille pelkästään myönteisestä ja ihmisiä yhdistävästä asiasta. Miten siis on mahdollista, että Suomessa maassa, jonka itsenäisyys on yhtä nuorta kuin Viron ja jossa myös on taisteltu itsenäisyyden eteen, itsenäisyys-termiä eivät kaikki koe omakseen, Oksanen kysyy.

Leikittelen ajatuksella, että millainenkohan meidän suhtautuminen olisi itsenäisyyteemme ja isänmaallisuuteen, jos Suomi olisi ollut Neuvostoliiton miehittämä ja vapautunut siitä samaan aikaan kuin Viro?

Uskon, että virolaisten menetettyä nuoren itsenäisyytensä toisen maailmansodan jälkeen ja oltuaan pitkään miehitettynä, he osaavat arvostaa ihan eri tavalla uudelleen takaisin saatua itsenäisyyttään. Uskon myös, että jos meidän historiamme olisi samanlainen kuin virolaisilla, olisi meidänkin suhtautuminen isänmaahamme ja isänmaallisuuteen terveemmällä pohjalla kuin se on nyt.

Suomessa sotien jälkeiset sotasyyllisyysoikeudenkäynnit, sotakorvauksien maksaminen, punaisen Valpon toiminta, kylmän sodan alkaminen, YYA-sopimuksen allekirjoittaminen ja siitä seurannut suomettumisen aika päättyi vasta Neuvostoliiton hajoamiseen vuonna 1991. Kaikki edellä mainittu aiheutti suomalaisille sellaisen trauman, että siitä ei ole vieläkään kunnolla toivuttu.

Näinä vaikenemisen vuosikymmeninä ei paljon uskallettu puhua isänmaallisuudesta. Itsenäisyytemme pelastaneiden, suuria uhrauksia tehneiden sotiemme veteraanien ja kaikkien maanpuolustustyöhön osallistuneiden ihmisten saama arvostus oli nollassa ja ylipäätään maanpuolustusaate alamaissa.

Sitten kun isänmaallisuudesta, itsenäisyydestä ja sen säilyttämiseksi käydyistä sodista olisi saanut alkaa keskustella ja alkaa arvostamaan sitä sukupolvea, joka sen mahdollisti, niin ei enää osattu tai uskallettu puhua asiasta. Tuntuu että Suomessa ei enää joko ymmärretä mitä isänmaallisuus on tai jotkut tahot haluavat tarkoituksella liittää patriotismin, isänmaan rakkauden, johonkin muuhun, kuin se oikeasti on. Ei ole kaukaa haettu, että ilmaisu isänmaallisuus on nykyään monien suussa kirosana!

Oksanen kirjoitti, että Suomessa isänmaallisuus liitetään nykyään usein myös ääriliikehdintään, muukalaisvihaan ja kansallisuhoon, joiden kannattajat ovat omineet käyttöönsä kansalliset symbolit, kuten Suomen lipun ja leijonatunnuksen. Oksanen erottaa näistä aatteista patriotismin eli positiivisen isänmaanrakkauden.

Kirjailija pelkää, että seuraava sukupolvi vierastaa isänmaallisuus-sanaa ja kansallisia symboleja, jos sama kehitys jatkuu.

Onko tämä kehitys jo meneillään? Viimeinen Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n maanpuolustustahtoa mittaava kyselytutkimus osoitti, että maanpuolustustahto oli laskenut merkittävästi edellisestä tutkimuksesta. Varsinkin nuorten keskuudessa sitoutuminen maanpuolustukseen oli heikkoa.

Pelkään pahoin, että Sofi Oksasen ennustus toteutuu, jos emme tee mitään ja annamme Suomessakin pienten mutta äänekkäiden ääriliikkeiden omia isänmaallisuuden ja sen kansalliset symbolit itselleen.

Onneksi Wanha Veteraani Haminassa tekee ja puolustaa isänmaallisuuttamme koko vapaaehtoisen maanpuolustustyön kirjon kautta, hillitysti ja hallitusti esiin tuoden, arvostaen ja tervettä kiinnostusta herättäen!

Olen nyt alkanut katsomaan Haminan lipputankoprojektia ihan uudella silmällä. Wanhan Veteraanin ikkunasta aukeaa suoraan näkymä Suomen lipulle, joka toivottavasti piakkoin liehuu siellä tangossa. Ehkä peliä ei olekaan vielä menetetty kokonaan, vaan näky kertoo ehkä uuden ajan alkamisesta. Olkaamme siis ylpeitä itsenäisyydestämme ja sen näkyvimmästä symbolista.

Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanha Veteraani tulee omalta osaltaan, nyt ja tulevaisuudessakin, vaalimaan ja esittelemään niiden sukupolvien uhrauksia, joiden avulla Suomi säilytti itsenäisyytensä. He jos ketkä olivat isänmaallisia ihmisiä, kukin omalla tavallansa, omassa tehtävässään. Paras tapa vaalia heidän perintöään on olla itsekin oikealla tavalla ylpeästi isänmaallinen, osoittaa myönteistä rakkautta isänmaahan, kukin tavallansa!

ISMO FLINK
Wanhan Veteraanin näyttelypäällikkö