blogi 30.7.2020
Tämän tekstin kirjoitin jo 6.7.2020 ja tarjosin sitä Etelä-Kymenlaakson lehdille mielipidekirjoituksena. Ja kas vain, sen sellaisenaan julkaisivat Ankkuri 8.7, Kymen Sanomat 9.7, Kaakonkulma 16.7 ja Reimari 22.7.2020. Kymen Sanomissa juttu sai peräti 25 lukijakommenttia. Ja koska muutoinkin palaute on ollut kannustavaa, julkaisen jutun henkilökohtaisena mielipiteenäni myös täällä Wanhan Veteraanin kotisivuilla blogina. (TA)
ENEMMISTÖ VÄHEMMISTÖN VALLASSA
Itsenäisen Suomen maanpuolustushistoria on vertaansa vailla. Toiseen maailmansotaan joutuminen vain noin 20 vuoden valmistautumisella ja siitä itsenäisenä selviäminen oli käytännössä koko kansan sankariteko. Maanpuolustustahto oli pakon edessä kova ja taistelujen hinta kallis.
Valtaosa suomalaisista pitää viime sotien aikaisia valtiojohdon ratkaisuja oikeina ja silloin parempien vaihtoehtojen puuttuessa välttämättöminä. Mutta niistä ei meteliä nosteta. Kunniakäynnit sankarihaudoilla juhlapyhinä pidetään vähin äänin yleensä vain hyvin pienellä joukolla.
Ainoa Suomen itsenäisyyden ympärille kietoutuva massavetovoima syntyy itsenäisyyspäivän iltana televisioiden äärelle, jolloin rahvasta myöten ihaillaan valtaeliitin pukuloistoa!
Huomion valta-asemassa Suomessa ovat nykyisin vähemmistöt. Myös siitä kiitos on sotiemme veteraanien!
Suomessa on nyt ”isänmaallista” puolustaa viime sotien kurimuksen aiheuttaneita Leniniä ja Stalinia sekä vastaavasti vaatia Mannerheimia kadotukseen. Mikä tahansa vähemmistöasia on oikeutettu; enemmistö on aivopesty alistumaan kohtaloonsa, huomiovalta on vaiettu vähemmistöille.
Viime sotien jälkeen Suomen oli voittajan vaatimuksesta lakkautettava Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestöt ja hävitettävä niiden perintö. Niillä oli tärkeä merkitys sotiemme tulokseen ja siksi ne olivat uhka Neuvostoliitolle.
Sodan jälkeen syntyneet suomalaissukupolvet eivät tunne tätä osaa historiaamme, eivätkä siksi osaa siitä olla kiinnostuneita. Kuinka tuntisivat, kuinka kiinnostua, kun siitä ei kotona eikä kouluissa puhuttu eikä puhuta vieläkään. Valtaenemmistön hyväksymä oikeutus maanpuolustusperinteen vaalimiseen on vaiettu kuoliaaksi.
Onneksi halutessaan etsivä vielä löytää! Suomessa on museoita. Myös Wanha Veteraani taistelee enemmistön perinnetiedon puhumisen puolesta.
TERHO AHONEN