Taistelevien osapuolten väliin Suezilla 1973

Taustaa UNEF II -rauhanturvaoperaatiosta

Taistelevien osapuolten väliin Suezilla 1973

Lokakuussa 2023 tulee kuluneeksi 50 vuotta Egyptin ja Israelin välisestä Jom Kippur -sodasta (6.-25.10.1973). Sotaa kutsutaan myös lokakuun sodaksi. Egypti ja Syyria aloittivat sodan hyökkäämällä Israelin kimppuun juutalaisen kalenterin pyhimpänä päivänä, Jom Kippurina.

Sodan työstämisessä rauhaksi Egyptin ja Israelin välillä suomalaisilla rauhanturvaajilla kenraali Ensio Siilasvuon johdolla oli merkittävä osa. Suomalaisten teot Suezilla ja Siinailla eivät olleet vähäisimpiä YK:n rauhanturvajoukkojen vuonna 1988 saamaan Nobelin rauhanpalkintoon.

Uuteen rauhanturvaoperaatioon ensimmäiset joukot YK lennätti ”palokuntana” Kyprokselta.  Suomalaisen YK-palokunnan 57 miehen etuosastoa johti majuri Martti Jokihaara. Hänen kymmenen miehen kärkiryhmä tunkeutui 28.10.1973 Suezin kaupungissa osapuolten väliin osin keskellä tulitaistelua. Kaupunki sijaitsee Suezin kanavan eteläpäässä, sen länsipuolella.

Koko 208 miehen suomalaisjoukko sai Suezilla Kyproksen yöhälytyksestä laskien vain viidessä päivässä tulitaukolinjan määritetyksi ja niihin valvontapaikat toimintaan. Pääsihteeri Kurt Waldheimin tavoite YK:n nopeasta väliintulosta onnistui. Jäsenmaissa vasta perustettavien uusien YK-joukkojen saaminen Suezille olisi saattanut kestää liian kauan.

Kyproksen rauhanturvajoukoista irrotettiin ensihätään Egyptiin suomalaisten lisäksi myös noin 200 miehen osastot sekä Ruotsista että Itävallasta. Ne sijoitettiin muualle Suezin kanavan varteen.

Rauhanturvaamisen toimintavastuun Suezilla kilometripylväs 101:n ja kaupungin välisellä alueella kanavan länsipuolella otti 8.11.1973 YKSV 1/UNEF II:n etujoukko. Sen johto oli saapunut alueelle viikkoa aikaisemmin.  Suomen pataljoonan vahvuus kasvoi marraskuun loppuun mennessä pyydettyyn 600 mieheen. Tosin vielä tuolloin noin sadan miehen vaihto Kyprokselta oli kesken.

Kuljetusvaikeudet hidastivat Niinisalossa valmiusjoukkona nopeasti perustetun pataljoonan pääsyä toiminta-alueelle.

Esimerkiksi 73 miehen etukomennuskunta odotteli laskeutumislupaa amerikkalaiskoneelle Kairoon ensin tuntitolkulla Seutulan lentokentällä ja yön Hyrylän varuskunnassa ja sitten vielä yhden yön Länsi-Saksassa Frankfurtissa. Yksi noin sadan miehen kuljetuserä oli Hyrylässä peräti viikon ”motissa” lähtövalmiina odottamassa Neuvostoliiton koneilla lentoa Egyptiin. Suurvaltapolitiikka vaikutti kuljetuksiinkin.

Osapuolten tulen alkusammutuksen tehnyt palokunta palasi Kyprokselle vähitellen, viimeinen erä 6. joulukuuta 1973. Palokunnan miehistä 51 jäi palvelemaan Suezille YKSV 1:ssä.

Kenraali Ensio Siilasvuon johtaman UNEF II -rauhanturvaoperaation vahvuus oli noin 7 000 miestä. Joukkoja tuli 12 maasta. Koko joukko oli koossa vuoden vaihteen tienoilla. Tosin puutteellisesti varustautuneille kansainvälisille joukoille ei ollut kaikille osoittaa heti mielekästä tehtävää.

Ajoittain kiivasta asemasotaa

Rauhanturvaajien väliintulon myötä aseet vaikenivat suomalaisten vastuualueella Suezilla. Kytevä tulitauko alkoi kuitenkin saada kipinät sytyttävää tuulta alleen. Yhtenä syynä oli joulun alla Genevessä alkaneen Lähi-idän rauhankonferenssin tulosten vauhdittaminen. Ammunta lisääntyi joulukuun lopulla.

Vielä pari kuukautta YK:n väliintulon jälkeen tammikuussa 1974 rikottiin aselepoa erityisesti Suezin kaupungissa. Tulitauko leimahteli liekkeihin lähes päivittäin kiivaana asemasotana. Tulitaukorikkomukset kiihtyivät kaupungissa ja sen laitamilla jalkaväkiase-, kranaatinheitin- ja jopa tykistötulitukseen.

Lähimmillään osapuolet olivat toisistaan noin 70 metrin päässä. Siinä välissä suomalaiset pysyivät itsekaivamissaan ankeissa asemissa, poteroissa ja sirpalesuojissa ja pitivät YK-lippua ylhäällä.

Tulitaukorikkomukset loppuivat kuin seinään 18.1.1974. Tuolloin kilometripylväs 101:llä Kairo - Suez -maantien varressa Ensio Siilasvuon johdolla osapuolet allekirjoittivat YK-teltassa loitontamissopimuksen. Loitontamissuunnitelman pääarkkitehti oli Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger.

Sopimuksen mukainen Israelin vetäytyminen Suezin kanavan länsirannalta alkoi YK:n valvonnassa tammikuun lopulla. Suomalaiset siirtyivät ensimmäisen hyvin hoidetun loitontamisoperaation jälkeen muiden UNEF II joukkojen mukana helmikuun loppupuoliskolla Siinaille. Tehtävänä oli valvoa kanavan itäpuolelle perustettua uutta Egyptin ja Israelin välistä puskurivyöhykettä.

Tuloksena yhä kestävä rauha

Suezin ja Siinain kuivaan hiekkaan 1973 - 74 kylvetyt rauhan siemenet orastuivat hyvin. UNEF II ja myös suomalaiset uudet YK-sotilaat pitivät kasvuvoimaa yllä ja toiminnansato kypsyi rauhanhedelmiksi. Egypti ja Israel solmivat Yhdysvalloissa Camp Davidissa 17.9.1978 rauhansopimuksen. Rauha pitää yhä ja johti Israelin vetäytymiseen Siinailta.

Kyprokselta Suezille lähetetyn suomalaisen YKSP/UNEF II -osaston komentaja oli everstiluutnantti Aulis Kemppainen.

Eversti Reino Raitasaaren 600 miehen YK:n suomalainen valvontajoukko 1, YKSV 1/UNEF II, ei säästynyt henkilötappioilta.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana palvelutehtävissä Suezilla kaatui kolme suomalaista rauhanturvaajaa. Heistä liikenteessä saattuetehtävässä marraskuussa 1973 kuoli yksi rauhanturvaaja. Helmikuussa 1974 loitontamisvyöhykkeellä peräkkäisissä, toisiinsa liittyvissä kahden auton miinaan ajoissa menehtyi kaksi ja loukkaantui kuusi rauhanturvaajaa.

Lisäksi osapuolten välisessä tulitaistelussa ja siihen rinnastettavissa tilanteissa YKSV 1:n jäsenistä kuusi sotilasta haavoittui tai loukkaantui. Palokunnasta sidottiin kuuden miehen haavoja.

UNEF II:n toiminta loppui Siinailla heinäkuussa 1979. Suomalaiset rauhanturvaajat siirtyivät Siinailta Golanille.

Teksti: Terho Ahonen