Kiitos Tattoo-käynneistä! Wanha Veteraani jatkaa normaalein aukioloajoin ti-su klo 10 - 16. Messi on jatkossa auki ryhmille tilauksesta ja tai erikseen ilmoitettuina aikoina.

Hamina Tattoo -viikolla ti – la 28.7 – 1.8. 2026 Museo Wanha Veteraani ja sen Messi ovat Haminassa auki päivittäin klo 10-18. Sunnuntaina 2.8 museon näyttelyt ovat nähtävissä normaalisti 10-16, Messi on tuolloin auki 10-12.

Wanhan Veteraanin pihassa Tattoo-ohjelmaa kuullaan ja nähdään tiistaina 28.7. kello 17.30, jolloin MPK Etelä-Suomen soittokunta esiintyy. Messi on auki koko konsertin ajan.

Wanha Veteraani sijaitsee Kadettikoulunkatu 7:ssä, RUK-museon naapurissa, 500 metrin päässä Raatihuoneelta ja noin 200 metrin päässä Puolustusvoimien tapahtumakentältä.

WV:n näyttelyt ovat Suomalaiset rauhanturvaajat 70 vuotta sekä Sotilaspojat ja pikkulotat kotirintaman tukena. Tervetuloa tutustumaan ja viihtymään ainutkertaiseen sisä- ja pihamiljööseen! Museo on ennen ja jälkeen Tattoon auki ti-su klo 10-16.

Ylipäällikkö Mannerheim kohteli Mikkelin päämajassa palvelleita sotilaspoikia kuin omiaan. Näin luonnehti heidän välistä palvelussuhdetta Sotilaspoikien Perinneliiton puheenjohtaja, sotakamreeri Juhani Manninen (kuvassa) Päämajan pojat -esitelmässään Wanhan Veteraanin avajaisseminaarissa.

RUK:n Maneesissa pidetyssä Sotilaspojat ja pikkulotat kotirintaman tukena -seminaarissa Manninen arveli ylipäällikön isällisen suhtautumisen sotilaspoikiin johtuneen mahdollisesti siitä, että hänellä itsellään ei ollut poikia.

- Päämajassa sotilaspojat enimmäkseen palvelivat lähettitehtävissä. Suorastaan pientä kilpailua heidän kesken oli, ketkä pääsevät viemään viestejä ja kirjeitä Marskille. Sisään ylipäällikön virkahuoneeseen ei noin vain päästy. Mutta sotilaspojat Mannerheim kutsui sisään ja usein jutusteli heille ja kyseli poikien kotioloista ja kuulumisista, Manninen kertoi.

Mikkelin päämajassa palveli 50 – 250 sotilaspoikaa. Haarukka on iso poikien koulunkäynneistä ja osa-aikaisesta palvelusta johtuen. Merkittävää oli, että mitä erilaisimmat tehtävät päämajassa, salaisten asiakirjojen käsittelyä, kuljettamiset, kopioinnit yms, vaativat varsinkin tehtävänantajilta suurta luottamusta heihin. Sitä ei tietysti haluttu rikkoa.

Talvisodan aikana suojeluskuntien poikaosastoissa palveli 1939 tilanteen mukaan noin 32 000 poikaa. Vuonna 1941 yleistyi heistä epävirallinen ja myöhemmin vakiintunut sotilaspoika-nimitys. Vuonna 1943 sotilaspojissa palveli noin 72 000 poikaa. Sotilaspoikien ikä oli 10 – 17 vuoden haarukassa

- Sotilaspojat vapauttivat viime sotien aikana miehiä muihin, enimmäkseen aseellisiin tehtäviin 2-3 divisioonan verran, Manninen sanoi.

Sotilaspoikien palvelus oli yleisesti aseetonta, mutta vanhemmille vartio- yms tehtävissä saatettiin antaa ase kannettavaksi.

Tehtävissä menehtyneiden sotilaspoikien määrää ei ole virallisesti tilastoitu. Manninen sanoi kuulleensa luvun 14 kaatunutta. Yksi heistä on Arvo Harjunen Virolahdelta. Hän haavoittui kuolettavasti 17-vuotiaana heinäkuun lopussa 1944 kotikylänsä Virolahden Kattilaisen ja Rajasuon välimaastossa kahden vihollisdesantin avattua tulen kenttävartiosta palaavia nuoria is-miehiä vastaan.

Pikkulotat ja lottatytöt

Osin samoin kuin sotilaspojilla Lotta Svärd -järjestön 1934 alkaneen tyttötyön osallistujia, 10 -17-vuotiaita tyttöjä, kutsuttiin kahdella nimellä. Ensin he olivat pikkulottia ja vuodesta 1943 lottatyttöjä.

Väitöskirjatutkija, historianopettaja Heli Teittinen Turun yliopistosta uskoi esityksessään nimenvaihdokseen vaikuttaneen lottien tyttötyöhön osallistuneiden vanhempien tyttöjen ajatusmaailma. He eivät katsoneet olevansa enää pikkulottia. Monella 17-vuotiaalla pikkulotalla saattoi olla jo vuoden sisällä hyppäys suoraan aikuislottien riveihin.

Pikkulottia oli vuoden 1939 tilaston mukaan 24 000 ja vuonna 1944 liki 50 000 lottatyttöä.

Niin kuin aikuisten lottien toiminta rakentui suojeluskuntien auttamiseen, samaa olivat aluksi siis pikkulotat ja myöhemmin lottatytöt tekemässä. Heitä koulutettiin moninaisiin tehtäviin, joissa he voisivat suojeluskuntia ja siinä samalla isänmaataan auttaa ja palvella.

Heli Teittisen lottatyötä käsittelevä väitöskirja on loppusuoralla ja valmistunee loppuvuodesta 2026.

Näyttely kertoo tarkemmin

En tarkoituksella lähde enempää edellä viitattuja seminaariluentoja aukaisemaan, koska kaikki välttämätön kerrotaan sanoin, kuvin ja esinein Wanhan Veteraanin vaihtuvassa Sotilaspojat ja pikkulotat kotirintaman tukena -näyttelyssä. Sen on koonnut työryhmä, vetäjänä Wanhan Veteraanin toiminnanjohtaja Vesa Kangasmäki, Kymenseudun Lottaperinne yhdistyksen puheenjohtaja Hanni Kangasmäki ja Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekillan puheenjohtaja Matti Haapanen.

Terho Ahonen

Wanhan Veteraanin kirjastovastaava Inko Jansson:

Wanhaan Veteraaniin on vuosien mittaan kertynyt varsin kattava määrä rauhanturvakirjallisuutta. Pohjana kokoelmalle oli allekirjoittaneen lahjoittamat runsaat sata nidettä museon avajaisten yhteydessä vuonna 2018. Sittemmin se on karttunut myös muiden henkilöiden toimesta ja mm. perikunnilta saaduilla lahjoituksilla. Nykyisin nimikkeitä on jo 289, joista valtaosa käsittelee suomalaista rauhanturvaamista.

Teokset ovat nähtävissä näyttelytilan viereisessä kokoustilassa omassa kirjakaapissaan. Voit myös tutustua luetteloon osoitteessa www.rvpk.fi.    Rauhanturvakirjallisuus löytyy etusivun Museo-painikkeen alta Excel-taulukkona, linkkinä Rauhanturvakirjat-luettelo   lataa se. Suomalainen kirjallisuus on välilehdellä Suomi ja ulkomaiset kirjat välilehdellä Muut maat, välilehdet löytyvät sivun vasemmasta alalaidasta. Luettelosta puuttuvat tyystin lehtiartikkelit. Niitäkin on museon varastohyllyillä runsaasti, mutta niiden esillepano on vielä mietinnän alla.

Laaja kattavuus

Rauhanturvakirjallisuuden rajaamisessa on omat haasteensa, enkä ole siihen ryhtynytkään vaan periaatteessa kaikki kiinnostaa. Tyyppejä on monia, mm. muistelmat, tietokirjallisuus, romaanit, tutkielmat, matrikkelit, kuvateokset, lehtien sidotut vuosikerrat, yhdistysten historiikit, käsikirjat ja oppaat.

Jotkut näistä kattavat laajoja aihealueita esimerkkinä vaikkapa tietokirjallisuus, missä voidaan käsitellä kaikkea mahdollista alkaen rauhanturvaamiseen liittyvän poliittisen päätöksenteon analysoinnista jonkin tietyn operaation seikkaperäiseen tapahtumakuvaukseen.

Henkilömuistelmissa taas jokin yksittäinen teos saattaa olla pyhitetty kokonaan faitterin omille rauhanturvakokemuksille, kun jonkun toisen kokemuksia käsitellään vain elämänkerran yhdessä luvussa. Omat mieliteokseni ovat kokoomateoksia, joissa kansien väliin on koottu usean henkilön kokemukset monipuolisista tehtävistä eri operaatioissa.

Aktiivisia kirjoittajia on useita. Positiivisessa mielessä tikun nokkaan on nostettava Perinneyhdistys Kuneitran Kojootit, joka eri kokoonpanoilla on monipuolisesti tallentanut rauhanturvahistoriaa.

Muita usean teoksen kirjoittajia ovat mm. Roope Alftan, Esko Heikkinen, Marjatta Hinkkala, Martti Tikka ja Teuvo V. Riikonen. Romaanipuolella ovat kunnostautuneet mm. Karl v. Schoultz, Jere Laine ja Kalevi Tarkkanen unohtamatta Reijo J. Raitasaarta, jonka scifi-henkiset opukset lyövät pöydältä jopa Rauhanturvaajien korkeajännityksen ”Aavikon leijonat”. Heikki Holma puolestaan on dokumentoinut laajalti sekä suomalaista rauhanturva- että Rauhanturvaajaliiton historiaa.

Puuttuvia palasia

Vaikka niteiden lukumäärä saattaa tuntua suurelta, ei kokoelma suinkaan ole täydellinen. Tässä käy toteen vanha sanonta, että mitä enemmän perehdyt asiaan, sitä enemmän huomaat puutteita. Liiton uusi jäsenmäärittelykin laajentaa jäsenpohjaa ja toivottavasti lisännee kirjallista tuotantoa tulevaisuudessa.

Naisnäkökulma on saanut ansaitsemansa tilan, kun viimeisen viiden vuoden aikana heistä on ilmestynyt useampikin teos. Teuvo V. Riikonen, Vesa Aurén ja Seppo Kangas ovat avanneet hengenmiesten tehtäväkenttää rauhanturvaoperaatioissa, mutta lääkärin ja lakimiehen muistelmat loistavat edelleen poissaolollaan.

Kirjastosta puuttuu tai sinne kaivataan vielä lisää suoritusportaan kirjoituksia Balkanin eri operaatioista 1990-luvulta nykypäivään, Afganistanin operaatiosta, 2000-luvun Keskisen Afrikan missioista sekä miinanraivausoperaatioista. CIMIC-puolen kokemuksia voi täydentää kuvauksilla esim. poliisi-, tuomari- ja vaalitarkkailijatehtävistä. Ja eri operaatioista laadituista matrikkeleistakin on kirjastossa puutteita.

Oma kokonaisuutensa ovat tutkielmat. Niitä tehdään yliopistoissa esim. kandi-, maisteri- ja tohtorivaiheessa. Sotilasopetuslaitoksissakin laaditaan vastaavia pumaskoja. Osa niistä on luonnollisesti rajattu Puolustusvoimien sisäiseen käyttöön, mutta vapaasti saatavia rauhanturvaamista ja kriisinhallintaa käsitteleviä tutkielmia on varmasti runsaasti. Wanha Veteraani on kiinnostunut niistä kaikista.

Tule mukaan täydentämään

Minulta on joskus kysytty, onko kirjojen keräilyssä mitään järkeä, kun kaikki tieto kuitenkin on saatavissa netissä.  Omalta kohdaltani voin todeta, että keräilyyn vaikuttavat myös psykologiset tekijät ja tunnesiteet - yhteenkuuluvuus, omakohtaiset kokemukset ja faitteriperinne.

Wanha Veteraani ei etsi pelkästään kirjan muotoon saatettuja teoksia vaan olemme kiinnostuneita myös omakohtaisista muistelmista, mitkä on kirjoitettu A4:lle ja nidottu yhteen.  Voit tarkistaa nettisivuilta kirjaston tämänhetkisen tilanteen. Jos sinulla on teos mitä ei luettelosta löydy, ole ystävällisesti yhteydessä allekirjoittaneeseen niin sovitaan, miten kirjastoa voidaan edelleen täydentää.

Inko Jansson

Wanha Veteraani

Kirjastovastaava

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

puh. 0400 999855

Kuvituskuva ylhäällä kuvanottohetkellä osa vielä järjestämätöntä kirjastovitriiniä.

Kuvassa Inko Jansson (vas) ja toiminnanjohtaja Vesa Kangasmäki, kuva parin vuoden takaa museomateriaalin järjestämisestä. Inko on sen jälkeen viettänyt Wanhassa Veteraanissa useita päiviä, muun muassa järjestämässä lehtileikkeitä ja kirjoja.

Kriisinhallinta nyt  -tapahtuma Helsingissä juhlisti 5.5.2026 suomalaista 70-vuotista rauhanturva- ja kriisinhallintahistoriaa. Katso linkistä mitä siellä tapahtui.
https://um.fi/kriha-nyt-2026

Erkki Raskisen Suez-kuvia Wanhaan Veteraaniin

Museo Wanha Veteraani sai 14.4.2026 erinomaista valokuvatäydennystä Kyproksen palokunnan vaiheista Suezilla loppuvuodesta 1973.  Suezin jälkeen Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa yhteensä 33 vuotta päätoimisena valokuvaajana työskennellyt rauhanturvaajaveteraani Erkki Raskinen luovutti yhteensä 47 suoraan näyttelykelpoista kuvaa museolle Haminaan.

Nykyisin Lahdessa asuva Raskinen esitteli näyttelykuviaan Wanhassa Veteraanissa yhden viikonlopun ajan jo kesällä 2023 Suez 50 -tapahtumassa.

Alikersantti Raskinen palveli Kyproksella Suomen YK-pataljoonassa valokuvaajana, kun lokakuun lopulla 1973 sieltä lähetettiin pikavauhtia  rauhanturvaajien ”Kyproksen palokunta” Suezille rauhoittamaan jom kippur -sotaa. Raskinen otti mukaan tietysti kameransa, paljon filmiä ja kuvasi historiallisen YK:n väliintulon Egyptissä.

”Kuvat tulevat meille hyvään aikaan. Suomen ulkoministeriö yhdessä puolustusministeriön kanssa järjestää 5. toukokuuta Helsingissä juhlatapahtuman Suomen 70-vuotisen rauhanturvahistorian kunniaksi. Meiltä on pyydetty tilaisuuteen kuvakoostetta. Näistä kuvista saamme hyvän otannan juuri tuosta YK-palokunnan Suomen osuudesta”, Wanhan Veteraanin toiminnanjohtaja Vesa Kangasmäki kiittää.

Ministeriöt järjestävät Helsingissä 9.12.2026 juhlavuoden päätapahtuman, jossa kuvat ovat myös esillä. Wanha Veteraani skannaa kuvat sähköiseen muotoon.

”Uskallan sanoa, että YK-rauhanturvaajien vuonna 1988 saaman Nobelin rauhanpalkinnon ansioiden juuret ovat vahvasti Palokunnan onnistuneessa operaatiossa Suezilla loppuvuodesta 1973. Olen tietysti hyvilläni, että pääsin noita tapahtumia valokuvaamaan. Kuvien oikea paikka on nyt museo Wanhassa Veteraanissa”, Erkki Raskinen vahvistaa.

Raskisen luovuttamassa materiaalissa on myös paljon lehtileikkeitä Palokunnan ajan tapahtumista Suezilla. Nekin täydentävät museon leikekokoelmia.

Teksti ja kuvat Terho Ahonen